jump to navigation

Kesä tuli toukokuu 19, 2010

Posted by samisn in Uncategorized.
add a comment

Nyt olis sit kaikki opinnot tälle talvelle pulkassa. No niin alkaa kyllä talven pulkatkin olla varastossa; lämmintä about 26 C :)

Olipas se kyllä opintojen kannalta rikas talvi. Vielä kun muistaa, et tein opintoja oman työni ohessa, niin ei voi muuta kuin olla tyytyväinen.

Hoitotieteen opinnot eteni ihan suunnitellusti, ainoastaan gradu ja 30 op sivuaineita jäi ens talveen. Jospa sitä kesän aikana sais graduakin eteenpäin.

Avoimessa suoritin tosiaan kasvatustieteiden perusopinnot. Omasta mielestäni sain avoimen kursseilta paljon uutta tietämystä kasvatukseen ja opetukseen liittyen. Peruskurssi kun oli, niin tärkeimpänä tavoitteenani oli oppia ja ymmärtää kasvatustieteen peruskäsitteista ainakin pääpiirteet. Tavoite tulikin saavutettua ja voin nyt vaimoni (=luokanopettaja) kanssa väitellä kasvatuksesta ihan oikeilla termeillä; eipä jää heti kättelyssä alakynteen ;) . Tavoite ei siis ollut väitellä vaimon kans, vaan vielä pärjätää siinä…

Kasvatustieteiden peruopintojen ohellla suoritin siis myös koulutusteknologian peruopinnot. Nämä kaksi kokonaisuutta nivoutuivat todella hyvin yhteen. Koulutusteknologiassa käsiteltiin samoja asioita kuin kasvatustieteissäkin, mut tavallaan rajatummin. Toisaalta koulutusteknologia toi mulle tavallaan läheisempää ja käyttökelpoisempaa tietoutta, sillä koulutusteknologian tietämystä tarvin omassa työssänikin; kolutusteknologia ei keskity niin paljon perusopetukseen kuin kasvatustieteen peruskurssin asiat.

Koulutusteknologia alkoi koulutusteknologia muuttuvassa yhteiskunnassa -kurssi. Kurssista onkin jo vierähtänyt tovi, mutta mielestäni sillä kurssilla päsin tavallaan koulutusteknologian käsitteiden maailmaan. Kurssi antoi hyvää pohjaa muille kursseille ja samalla oppi myös yhteisöllisen oppimisen keinoja. Kurssi, kuten kaikki muutkin kurssit, toteutettiin wikisivuja tuottamalla ryhmätyöskentelynä. Toi eka ryhmä pysyikin kohtuullisen hyvin kassa koko talven ajan. Näin jälkikäteen tarkasteltuna tiedekirjamme saavutti tavoitteensa. Tämän vahvistaa mielestäni se, että olen jälkeenpäin, omssa työssäni ja muiden kurssien aikana, palannut tuohon tiedekirjaan ja tarkistanut joitain käsitteitä ja asioita. Saapa nähdä kuinka usein siellä tulee piipahdettua tämän kevään jälkeen.

Seuraava kurssi olikin tavallaan jatkoa ensimmäiselle kurssille ja siinä syvennyttiin hieman tarkemmin oppimiseen ja sen ohjaamiseen verkossa ja muuta teknologiaa hyödyntäen. Milenkiintoista tällä kurssilla oli tutustua oikeasti käytännössä erilaisiin oppimismalleihin ja toteutuksiin. Varsinkin jigsaw 3 jäi mieleeni erittäin onnistuneena kurssina aivoriihineen ja syventymisineen… Oma osuuteni ryhmän työskentelyssä oli varmasti riittävä, näin väittäisin -> paljon myös opin.

Projektiopiskelu oli tavallaan tuttua jo aiemmin, mutta aihe ja tuotos oli tosin aiemmista projekteistani poikkeava. Projekti toteutettiin aika tiiviillä aikataululla ja ensimmäisten parin kuukauden aikana teimmekin ison osan koko opinnoista. Sosiaalinen media on laaja käsite ja mahdollisia sovelluksia tulee ja menee jatkuvasti. Tämän kurssinkaan jälkeen en todellakaan väitä olevani  erilaisten sosiaalisen median sovellusten asiantuntija, mutta kurssi avarsi omaa näkemystäni sosiaalisen median mahdollisuuksista. Meidän projektissa oli selkeästi eri vaiheita, joissa työskentely tapahtui väliin enemmän ja väliin vähemmän sosiaalisesti. Oma tehtäväni oli purkaa kyselyn tuloksia ja tästä työstä tykkäänkin, mutta se vaihe oli aika itsenäsitä työtä. Toki kokonaisuutena tämäkin kurssi oli ryhmän yhteistä toimintaa ja lopputuloksesta voin olla ihan tyytyväinen.

Eniten odotin designing e-learning -kurssilta. Ja eniten teinkin töitä tällä kurssilla. Aihe liittyi omaan työhöni, joten motivaatio tuotoksen laadusta oli jo alun perin korkealla. Yhteisöllistä työskentelyä tämäkin oli, mutta valehtelisin jos väittäisin kaikkien ryhmäläisten osallistuneen työskentelyyn tasapuolisesti. Olisin myös odottanut hieman enemmän innovatiivisia ja toteuttamiskelpoisia ideoita verkkokurssin toteutukseen, mutta osa ideoista jäi vielä odottamaan parempia aikoja. Kaiken kaikkiaan siis hyvä kurssi ja antoisaa keskustelua ja ideointia tapahtui. Verkkokursin suunnittelu ja toteuttaminen ei todellakaan ole yksinkertaista ja se vaatii tarkkaa pohdintaa, jotta kaikki oppimiseen vaikuttavat seikat tulee huomioitua. Käytäntö näyttää onnistuttiinko me toteuttamaan toimiva verkkokurssi. Tällä kurssilla oppimaani tulen ihan varmasti tarvimaan jatkossa; itse asiassa tälläkin hetkellä pähkäilen työssäni eri toteutusmahdollisuuksia verkkokursseille.

Viimeisimpänä, mut ei vähäisimpänä, oli sit digitaaliset portfoliot oppimisen tukena -kurssi. Tämäkin blogi liittyy siis kurssin. Kurssi oli tavalla kaksiosainen: oma portfolio, eli blogi ja sit Harton luennot eri sovelluksista ym vempaimista. Tää blogin kirjoittelu on ollut mulle ihan antoisaa hommaa, joskin jossain vaiheessa hoksasin, et tää kirjoittaminen on käytännössä vain mua itseäni varten; ei näitä juuri muut käy lukemassa. Paitsi yhden kommentin sain ihan yllättäen ja se olikin oikeen positiivinen ylläri :) Harton luennot oli oikeen antoisia ja huomaa, että Harto on kyllä perehtynyt sosiaalisen median sovelluksiin. Luentojen aikataulujen yllättävät vaihdokset saivat kyllä ainaski yhden harmaan hiuksen kasvamaan, mut kyllä se on nyt jo tipahtanu nupista veks. Harjoitustunnit ja tehtävät oli mukavia ja vaihtelevia, niillä pääsi ikään kuin leikkimään noinniinkuin virtuaalisesti.

En kyllä pätkääkään kadu, et tuli ilmoittauduttua tähän opintokokonaisuuten aika tarkalleen vuosi sitten. En kyllä osannut isoja odottaa, mut odotukset täyttyivät kyllä kiitettävällä tavalla. Kiitoksia siis kaikille koutek-0910 mukanaolleille, tasapuolisesti.

Toukokuun tunteita ja eräitä sosiaalisen median sovelluksia toukokuu 2, 2010

Posted by samisn in Uncategorized.
1 comment so far

Alkaa kevät olla jo pitkällä ja niin on opinnotkin. Projektiopintojen posteripäivä meni oikeen hyvin, mukana oli erittäin mielenkiintoisia esityksiä ja projekteja. Meidänkin projekti on siis saatu päätökseen ja kaiken kaikkiaan ihan opettavainen tarina. Designing e-learning kurssin tuotos olis kutakuinkin valmis ja eiköhän se saada tän kevään aikana ihan aikuistenoikeesti käyttöön. Pientä hiomista siinäkin varmasti vielä on, mut tuskin tällainen kurssi koskaa lopullisesti valmistuukaan; kehittelen sitä sit oman työni ohessa.

Ktk-opinnoista olis jäljellä enää tämä kirjoitus, jossa aion perehtyä muutamaan sosiaalisen median sovellukseen, jäi nimittäin viimeinen Harton setti väliin… Tarkoitus olis paneutua Ningiin, Diigoon, RSS-syötteisiin ja Google Readeriin.

Ning:

Ning on verkkosivusto, joka ”on sosiaalinen ympäristö maailman kiinnostuksen kohteita varten. Joka päivä miljoonat ihmiset tulevat Ningiin tutkimaan ja ilmaisemaan kiinnostuksensa kohteita, löytämään uusia asioita ja tapaamaan uusia samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä.”  Ningiin voidaan luoda sivustoja, jotka ovat joko suojattu tai avoimia.Tutustuin itse SOMETU-sivustoille Harton Vinkin mukaan. Sivustoto olivat erittäin monipuoliset ja niillä oli käytetty (ymmärtääkseni) hyvnkin laajasti Ningin tarjoamia mahdollisuuksia.

Ningin sivuille voidaa liittää käyttäjien blogeja. Näitä olikin varsin paljon (yli 200) Sometun sivustoilla. Ihan kaikkia en ehtinyt lukea :), mutta blogien liittäminen mm. Ningiin lisää sekä blogin että Nign-sivustojen näkyvyyttä ja ”löydettävyyttä” (hassu sana).

Blogien lisäksi Ning tarjoaa mm. Keskustelualueita ja chatin. Lisäksi Ning-sivustoille voi liittä niin kuvaa, ääntä kuin videoitakin. Sivustojen ulkoasua voidaan muokata ja muokkausruutujen kautta voidaan sivustoille tuoda lähes mitä mieleen juolahtaa.

Tein omat Nig-sivustot (lähetin harjoitusblogiin) ja kirjauduin myös koutek-0910 Ningsivustoille. Testailin hieman sivustojen toimintaa ja nehän näyttivät varsin mielenkiintoisilta. Oppimisen näkökulmasta sivustot voivat mielestän toimia sekä pienempimuotoisena ryhmätyötilana tai laajemmin vaikkapa opintokokonaisuuden yhteisenä työtilana. Sivustoille voi siis tuoda ja luoda uutta materiaalia mistä tahansa mielenkiinnon kohteesta  ja tätä materiaalia voivat muut sitten muokata ja kommentoida. Tämä siis toimii mielestäni hyvin esimerkiksi sosiokonstruktivistisen oppimisen ja opiskelun sovelluksena.

Diigo:

Diigo onkin minulle ennestään täysin vieras sovellus. Googlettamalla diigosta löytyi seuraavaa: ”Diigo on vuonna 2006 käynnistetty linkkien jakopalvelu, jonka erityispiirteisiin kuuluu korostusten ja kommenttien lisääminen suoraan linkitettyyn sivuun. Diigon käyttäjät tyypillisesti asentavat selaimeen lisäosan tai bookmarkletin, jonka avulla he näkevät netissä kulkiessaan muiden tekemät kommentit ja korostukset, joissa voidaan myös käydä keskustelua. Jotkin tutkijat ovat havainneet Diigon hyväksi palveluksi, koska omista kirjanmerkeistään näkee nopeasti niihin tekemänsä kommentit, joista voi myös tehdä hakuja.” (Lemill.net)

Diigon ideana on siis liittää web-sivustoille kirjamerkkejä, korostuksia, alleviivauksia ja muistiinpanoja. Hetken aikaa piti sovelluksen kans kikkailla, ennen  kuin sovelluksen toiminnot avautuivat, mutta varsinkin etusivun opetusvideon avulla tämäkin tuli pikatutuksi. Tein myös Harton antamia tehtäviä diigoon liittyen ja kaiken kaikkiaan erinomainen sovellus. Voisin kuvitella alkavani käyttää tätä sovellusta oman graduni tekemisessä. Ainut huono puoli on se, että luultavasti en voi työkoneellani tätä käyttää; sairaalassa kun on tää tietoturva niin kuuma aihe, et mitään ylimäärästä ei saa koneilla tehdä. No kuitenkin tämä sovellus auttaa verkosta löytyvän tiedon jäsentelyyn ja muokkaamiseen. Verkkosivuille ei yleensä voi mitään kommentteja lisätä, mut tän avulla voi pieniä post-it:teja omaan käyttöön lisätä. Myös ryhmien välillä tää toimii hyvin tiedon hakemisessa ja jakamisessa, eli kun joku ryhmän jäsen löytää jostain mielenkiintoisesta aiheesta tietoa, voi hän lisätä sen ryhmän kirjanmerkkeihin. Omat kirjanmerkit voi myös jakaa muille vaikkapa sähköpostin avulla, jolloin kaikilla ei edes tarvitse olla diigo-tunnusta käytössään.

Google reader ja RSS-syötteet

RSS (Really Simple Syndication) on virallisen määritelmän mukaan XML-kieleen perustuva sisältöprotokolla. RSS-syöte on siis verkkopalvelun tarjoama tiedosto, joka sisältää säännöllisesti päivittyvää sisältöä. RSS-syöte sisältää yleensä uusimpia uutisis, blogikirjoituksia tai artikkeleja.  RSS-syötteestä käytetään myös termejä RSS-virta ja RSS-feed.

Ajatus RSS syötteissä on se, että käyttäjän ei tarvitse vierailla itse verkkosuvuilla nähdäkseen, onko sinne tullut uutta sisältöä. RSS-syöte annetaan erityisesti sitä varten kehitetyn ohjelman seurattavaksi. RSS-syötteiden lukemiseen tarkoitettuja ohjelmia sanotaan RSS-lukijoiksi. RSS-lukija tarkistaa säännöllisin väliajoin RSS-syötteestä, onko sinne ilmestynyt uutta sisältöä. Jos uutta sisältöä on julkaistu, ohjelma ilmoittaa siitä käyttäjälle samaan tyyliin kuin hän saisi sähköpostia.

RSS-syöte sisältää ainakin uutisen otsikon ja URL-osoitteen. Monet palvelut tarjoavat RSS-feedissään myös koko uutisen sisällön, jolloin verkkosivulla ei enää tarvitse vierailla ollenkaan, sillä uutisen voi lukea kokonaan RSS-lukijalla. Erityisesti blogit tarjoavat usein tätä mahdollisuutta. (lähde)

Ohjelmia, joilla RSS-syötteitä voi lukea, on lukuisia. Itse käytän Google Readeria, mutta olemassa on useita muitakin. Rss-syötteiden avulla voidaan siis internetin miljoonista sivuista valita seurattavaksi oman milenkiinnon mukaisia sivustoja. Syötteiden avulla esimerkiksi uutiset näykyvät samanlaisina, jolloin sivujen taitellulla tai vastaavalla ei voida lisätä tai vähentää jonkin asian näkyvyyttä. Oppiskelussa nämä toimivat hieman samaan tapaan kuin diigokin, eli opiskelija voi tilata opintoihinsa liittyviä rss-syötteitä, jolloin ei tarvitse joka kerta etsiä tietyjä sivustoja, vaan yhdellä silmäyksellä näkee uusimma kirjoitukset ja uutiset.

Yhteenvetoa

Kaikki  kolme sovellusta ovat jälleen kerran loistava esimerkki sosiaalisen median mahdollisuuksista sekä hyöty, että huvikäyttöön. Ning oli näistä mielestäni laajin ja tarjoaakin opiskeluihin monipuolisia mahdollisuuksia. Kaikkia mahdollisuuksia en edes ehtinyt käydä läpi, mutta sain kylläl mielestäni hyvän kuvan tästäkin sovelluksesta. Diigo oli uusi tuttavuus ja voisin kuvitella, että sitä tulee oikeasti käytettyä opiskeluissa. Työkalurivilläni on nyt sovelluksen työkalut, joten ei muuta kuin testaamaan enemmän. Ryhmien löytäminen omalla alallani (hoitotiede) voi olla kuitenkin vielä toistaiseksi vaikeaa; en ainakaan suomalaista ryhmää löytänyt. RSS-syötteet on ”vanha” juttu, mutta voisin kyllä niitäkin vielä aktiivisemmin opetella seuraamaan.

Kirjoitukseni ei ole tässä järin pitkä mutta tehtävänannon lisäksi tein kaikki Harton luentomateriaalissa mainitsemat tehtävät. Noiden tehtävien avulla nämäkin sovellukset saivat ”lihaa luiden ympärille”, sillä pelkästään kirjallisuuteen/ nettisivuihin tutustumalla olis tiedot ja varsinkin taidot jääneet vähäisemmiksi.

Lisäystä tekstiin:

Ningin käyttö opetuksessa ja oppimisessa tarjoaa siis varsin laajat mahdollisuudet. Selailin hieman käyttäjien kokemuksia, eli ajatuksia siitä miten Ning toimii opetuksessa. Ensimmäinen varsinainen ajatus, johon törmäsin, oli ympäristön salasanattomuus. tämä oli opettajan mielestä varsin positiivinen asia. Opiskelijoiden (ja opettajan :) ) ei tarvitse muistaa eri salasanoja käyttäessään Ningiä opetuksessa. Toinen samaisen opettajan kommentti oli Ningin tarjoama mahdollisuus seurata oppilaiden tehtävien tekemistä ja palauttamista lähes reaaliaikaisesti. Näin opettajan palautteen antaminen ei rajoitu ainoastaan opintojakson loppuun, eli tehtävien palauttamisen jäkeen, vaan opettaja voi seurata ja kommentoida oppilaan oppimisprosessia tehtäviä tehdessä. Opiskelijoilla on myös mahdollisuus kommentoida muiden töitä, eli tämähän on sitä ”oikeaa” sosiokonstruktivistista opiskelua. Kirjoittamisen ja kommentoinnin kynnystä madaltaa myös mahdollisuus käyttää kirjoituksissa nimimerkkiä, jolloin myös muuten aremmat/ heikommat opiskelijat aktivoituvat tehokkaammin (oikea nimi kuitenkin opettajan tiedossa).

Varsin mielenkiintoinen seikka oli myös se, että Ningissä opiskelijan on mahdollista muokata omaa profiiliaan varsin monipuolisesti. Osa pitää tätä ”kikkailua” turhana oppimisen kannalta, mutta toisaalta se myös motivoi joitain oppilaita varsin hyvin. Opettajien mielestä Ningin käyttö on ollut varsin helppo oppia, syynä ehkä se, että Ningin käyttö muistutta esimerkiksi facebookin käyttöä. Toisaalta ongelmaksi voi muodostua Ningin ikäraja (13v) eli ihan nuorten lasten opetuksessa Ning ei ole varteenotettava vaihtoehto.

Nigin käyttö opetuksessa ei kuitenkaan poista sitä perustotuutta, että oppimisalusta sinänsä ei takaa laadukasta oppimista. Myös Nigiä käytettäessä tärkeäksi muodostuu hyvin toteutettu pedagoginen suunnittelu. Kurssia suunniteltaessa oleellista on oppimistavoitteiden näkyväksi tekeminen. Kurssin tehtävät tulee suunnitella oppimista tukeviksi ja aikataulu ja oppimisympäristön käytön pelisäännöt tulee sopia jo kurssin alussa. Opettajan tehtävä on olla läsnä tarvittessa ja antaa tarvittavaa tukea ja aktivoida passiivisia opiskelijoita.

Ningin käyttöä opiskelussa tulee jatkossa varmasti rajaamaan palvelun muuttuminen maksulliseksi. Ningi käyttö sinänsä ei tule maksulliseksi, mutta yhteisöjen ylläpito kylläkin. Tämä oli varmasti monelle huono uutinen ja rajoittaa palvelun käyttöä jatkossa. Toisaalta varmahan tästä ei vielä voi olla, sillä voi olla, että jäljelle jäävät toimijat ovat niitä ”oikeita” ylläpitäjiä ja sisällöllinen laatu saatta jopa parantua. Maksutkaan eivät ymmärtääkseni ole mitää päätä huimaavia, vaan varsin inhimillisä koulutusmateriaaleihin käytettävään summan verrattuna. Ning, kuten muutkin verkkoympäristöt eivät kuitenkaan kehity itsestään, vaan taustalla täytyy olla joko rahoittajat (esim mainostuloilla) tai sitten erittäin aktiivinen ja innostunut vapaaehtoisten asiantuntijoiden porukka.

Aika näyttä hiipuuko Ning maksullisena kokonaan pois internetin maailmankartalta vai onko se saavuttanut jo sellaisen asema, että maksullisuus ei tule sitä horjuttamaan.

Huhtikuussa humahtaa huhtikuu 15, 2010

Posted by samisn in Uncategorized.
add a comment

Että olis sit kesä lähestymässä, pikkulinnut laulaa ja arska paistaa.

Opintojen suhteen ollaan loppusuoralla. Projektiopintoihin pitäs vielä loppuraportti ja posteri tehdä, verkkokurssi alkaa olla hiomista vaille valmis ja avoimen opinnot yhtä tehtävää vaille valmiit. Niin ja se viimeinen hoitotieteen tentti meni läpi että pätkähti, jes. Ihan tyytyväinen voin olla tän talven suorituksiin, niin ja siihen mitä oon oppinu. Ens talvelle jäis enää 30 op sivuaineita ja gradu. Olisin mielelläni suorittanu näitä koulutusteknologian opintoja enemmänkin, mut saa nähdä alkaako aineopinnot ens talvena, kuulin huhuja että ei alkais :(

Projektiopinnoissa tosiaan tilastollista näpräilyä tuli värkättyä, hyvää reeniä gradua varten. Vie se vaan aika lailla aikaa, vaikka tän koneen kans oonki aika sinut.

Verkkokurssin suunnittelu ja toteutus jäi aikasta lailla mun harteille. No, mun oli aiheideakin ja jäähän toi kurssin mun käyttöön myös näiden opintojen jälkeen. Moodlesta en ymmärtäny juuri mitään ennen kurssia, mut nyt on sitäkin tullu testailtua ja kikkailtua aika tatvalla, eli eikköhän perustoiminnot oo hallussa. Lääkelaskenta aiheena on kyllä haastava. Matemaattisten ratkaisujen kirjoittaminen ei oo helppoa, ainakaan näin sähköisessä muodossa. No, pitää yrittää porukkaa saada motivoitua itsereflektioon.

Nyt vaihdan konetta tehokkaammaks ja häivyn takas vekkokurssin maailmaan

MOro

Maaliskuu maata näyttää maaliskuu 1, 2010

Posted by samisn in Uncategorized.
2 comments

Maalikuu jo ja opinnot etenee hyvää vauhtia. Tänne ei taas muka ole ehtinyt juuri päivityksiä tehdä. Toisaalta tänne kirjoittamienn on kuitenkin aika yksinäistä homma, kun ei näitä taida juuri kukaan lukea eikä kommentoida. No, otetaan tämä sellaisena itsereflektiona.

Projektiopinnot etenee vauhdilla. Kysely on toteuttettu ja nyt niitä tuloksia analysoidaan. Mulle napsahti tilastonakki, eli spss´ssällä värkkään jonkinlaisia ristiintaulukoita ja uudelleen luokituksia, jotta tulokset olis jollain tasolla luettavia. P-arvojen kanssa en ole hirveästi stressanut kun tämä on kuitenkin vain osa meidän projektia. pidettiin tuossa männäviikolla mese-palaveri projektiopintoon liittyen ja sehän olikin ihan loistava työkalu tällaiseen synkroniseen viestintään, suosittelen. Nyt pitäs alkaa vetämään projekti pulkkaan, kyllä se siitä.

Pedagogisia näkökulmia… kurssi on saatu päätökseen ja näköjään siitä on saatu jo palautekkin, niin ja suoritusmerkintä! olipa taas meikäläiselle uusi tapa opiskellan ja käsitekartan avulla opiskelu oli todella mielenkiintoista. Itse olen todella huono piirtämään ja käsialakin on ihan surkea (niinkuin varmaan huomaattekin), joten käsitekarttojen värkkäily paperilla on jääny multa kyllä todella vähiiin aikaisemmin. Nyt oli tähän sovellus käytössä ja rupes homma toimimaan. käsitekarttojen avulla, niitä suunniteltaessa ja lukiessa,  kokonaisuuden muodostavat osa-alueet saavat hienosti oman paikkansa ja lopulta valmis tuotos on tiivis yhteenveto aisoista.

Muut opinnot ovat myös kuormittaneet meikäläistä, mut nyt alkaa loppu häämöttämään. Avoimen iltaopinnot olis takana, enää yks tentti ja kaks tehtävää (joista toinen on muutamaa lausetta vaille valmis) jäljellä. Hoitotieteiden kampukselle ei taidakaan enää tarvia mennä, paitsi graduun liittyen; oli nimittäin viime perjantaina viimeinen tentti! Toivottavasti menee läpi.

Seuraava haaste onkin verkkokurssin suunnittelu. Sitä odotan ihan innolla

Ens viikko taitaa mennä hiihdellessä ja sit vetästään loppurutistus kevään opinnoissa.

Uuden vuoden uudet opit tammikuu 24, 2010

Posted by samisn in Uncategorized.
add a comment

Joulutauko olikin ihan paikallaan opintojen väliin. Hieman hitaasti (opiskelu)dieseli on hyrähtänyt käyntiin, vaan kyllä se tästä.

Projektiopiskeluissa ollaan saatu kerättyä materiaalia hyvin kasaan ja tietoa on wikisivuilla jo ihan kiitettävästi. Materiaalin tuottaminen on ollut hieman erilaista kuin yleensä tieteellisen tekstin; lähteiden käyttö on hieman vapaampaa ja internetin käyttö on tehokasta.  Seuraava vaihe onkin kyselykaavakkeen hiominen lähetettävään kuosiin. On se vaan hankalaa toi kyselykaavakkeen luominen, itselle ne kysymykset aukeavat kohtuullisen helposti, mutta ymmärtävätkö vastaajat kysymykset samalla tavoin kuin niiden laatijat? Googlen dokumenttien avulla tuon pienimuotoisen kyselyn toteuttaminen vaikuttaisi onnistuvan ilman suuremipia murheita, näppärä työkalu.

Väliraportin esittelimme ohjausryhmälle ja löytyihän sieltä vielä paljonkin täsmennettävää. Tuotettu materiaali pitäisi saada yhdistettyä Valtin toimintaan. Kaikkia esiteltyjä sovelluksia ei varmaankaan ole vielä Valtin toiminnassa käytetty, mutta tarkoituksena olisikin esittää vaihtoehtoja, eli kuinka eri sovellukset toimisivat Valttilaisille. Teoreettista viitekehystä myös perättiin. Myönnä tyhmyyteni, mutta en oikein saanut kiinni siitä, että mihin tarkalleen ottaen tuo viitekehys tulisi kohdistua. Oman oppimisprosessimme teoriataustaa olimme avanneet lyhyesti väliraportissa, sen syventämistä ei ilmeisesti kaivattu. Valtin toiminta perustuu varmastikin johonkin teoriaan: oppiminen, ohjaus jne. Mutta ei kai meidän projektin tarkoitus ole avata Valtin toiminnan perusteita? Ilmeisesti teoreettista viitekehystä kaivattiin itse projektille, eli mihin perustuu sosiaalisen median sovellusten käyttäminen suhteessa Valtin toimimintamalleihin. Aloitettu on, mutta vielähän siinä on hiukkasen hiomista.

Muutakin toki tapahtuu omissa opinnoissani. Pedagogisia näkökulmia… kurssi on jo puolivälissä. Kolmas tapaus perustui videoleikkeisiin, luentokalvoihin ja verkkokeskusteluun. Videot olivat mielestäni ihan toimiva ratkaisu luentojen pitämiseen; videot pystyi katsomaan kotona milloin tahansa ja niin usein kuin koki tarpeelliseksi. Verkkokeskustelu oli itselleni ensimmäinen laatuaan. Qaiku -sovellus ei ole ehkä paras tällaiseen pikaviestintään ja ehkä me ei ihan oikein sitä käytettykään. Jokainen siis avasi oman viestin jokaiselle aiheelle ja kommentitkin olivat jokainen oma aihe… Hieman sekava lopputulos, mutta toisaalta jälkeenpäin voi aina palata teksteihin ja syventyä aiheisiin ja kommentteihin paremmmin. Ajan käyttö oli myös hieman ongelma, sillä viiden ryhmän kaikkien aiheiden syvällisempi käsittely ei olisi onnistunut tunnissa, puolen tunnin jälkeen aloitin myös oman aiheeni ydinajatusten esittämisen (puolen tunnin kohdalla oltiin vasta käsitelty aihe 1 ja itselläni oli aihe nro 5). Rauhallisemmalla tahdilla tämä olisi varmasti toiminut paremmin.

Hoitotieteen oppinnot alkavat olla loppusuoralla ja viimeiset ”pakolliset” opinnot olis täällä viikolla. Avoimessa yliopistossa kasvatustiteiden perusteet on myös loppusuoralla, eli eiköhän tämän talven jälkeen olla viisaampia opetuksenkin saralla. Graduun en ole uskaltanut vielä paneutua, sillä uppoudun siihen varmasti perinpohjaisesti, koska aiheeni on itseäni kovasti kiinnostava. Aloitetaan sitten kun nämä muut opinnot ovat paremmalla mallilla. Tällä viikolla aloitan myös oppetajan tehtävät, eli tarkoitus olis opettaa sairaanhoitajaopiskelijoille lääkelaskennan perusteita, saas nährä kuin käy.

Jatkuu seuraavassa artikkelissa

P.S hyvää alkanutta vuotta kaikille tasapuolisesti!

Ja matka jatkuu marraskuu 30, 2009

Posted by samisn in Uncategorized.
add a comment

Tahtoo toi aika kulua, tai niiku joku viisas on sanonut: ”ei aika kulu, ihminen kuluu”. Ymmärtänette kuitenkin mitä tarkoitan.

Koutekin opinnoista saatiinkin jo ensimmäinen kurssi pakettiin. Nyt olis hieno tiedekirja kaikkien saatavilla ja valmiina kritiikkiin, niikuin tieteellisessä lähestymistavassa ainakin. Oli ihan opettavainen tapa tehdä työtä tuokin. Pääsin mielestäni ainakin jyvälle, mitä tuollaisessa työskentelyssä on taka-ajatuksena. Orientointi, syventäminen (=luennot), reflektio (=ryhmän tekemä työ) ja itse asiassa lopussa  tuli vielä harrastettua ihan puhdasta itsekritiikkiäkin tuotoksen suhteen. Saatiin paketti kasaan ja koutek-opinnot kunnolla vauhtiin. Ainoa asia, mikä hieman mietityttää tässä työskentelytavassa, on vuorovaikutus. Itse ainaskin olen kova höpöttämään ja tykkään aukoa suutani muiden kanssa kasvotusten. No, tavattiinhan sitä muutaman kerran, mutta silti suurin osa työstä tuli tehtyä ihan issekseen täällä kellarin uumenissa. En nyt varsinaisesti moiti kyseistä työskentelytapaa, mut kyllä se hieman totuttelua vaatii; pidetään ne puheet sit jossain muualla.

Suullinen ryhmätenttikin on takana ja sehän toimi mielestäni loistavasti. Tehtiin itse kysymykset ja arvalla osui joku kysymys itselle vastattavaksi. Aika nopean (=4-5 sekunnin) mietinnän jälkeen piti alkaa tuottamaan järjellistä vastausta kysymykseen. Siinäpä ei saanutkaan antaa ajatusten laukata kovinkaan kaukana itse aiheesta. Oman suorituksen päätteeksi saivat sitten muut ryhmäläiset tarkentaa ja syventää vastausta. Loistava tapa tehdä tenttiä.

Valmistautuminen ei juurikaan poikennut perinteisestä paperi/yksilötentistä, mutta itse tenttitilaisuus oli myös todellinen oppimistilanne. Väitän, että opin tässä tentissä (tästä tentistä) enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Kuulostaa ehkä hieman hassulta, että itse tehtiin kysymykset ja itse vastattiin, mitäs haastetta siinä? No, iso osa tentin antia on toki opettajalla. Hänen tehtävänään oli laatia kriteerit hyväksyttävälle vastaukselle, pitää keskustelu aiheessa ja käsiteet tarkoituksenmukaisena ja lopuksi vielä tehdä tarkentavia kysymyksiä, jotta koko aihealue tuli käytyä läpi.

Projekti on hyvällä alulla ja siihen pitäisikin seuraavaksi alkaa panostamaan. Eli sosiaalista mediaa tarkastellaan, erilaisia sovelluksia ja niiden käyttömahdollisuuksia. Ihan mielenkiintoista ja mulle ainakin haastavaa. Olen tässä pähkäillyt, et miks mulle on useimmat näistä sosiaalisen median sovelluksista outoja? Yhden, mielestäni hyvän, selityksen löysin omasta työpaikastani. Työskentelen siis OYS:ssa ja olen itse asiassa toiminut siellä myös tietojärjestelmän pääkäyttäjän sijaisena, vieläpä teholla. Kuulostaa hassulta, et en ole kuitenkaan verkkotyöskentelyä liiemmin töissä harrastanut. No, sairaaloissa on toi tietoturva aikasta lailla tarkan syynin alla. Suomeksi siis siellä ei saa edes käyttää nettiä muuhun kuin työtehtäviin: naamakirjat sun muut twitterit on todellakin pannassa, ohjelmien lataamisesta joutuisi pää suoraan pölkylle (tai ainakin kyynärpää). En taaskaan moiti ketään enkä mitään, mutta nämä ovat kuitenkin tämän hetken realiteetit oman alani sosiaalisten medioiden käytölle.

On tässä muutakin tullut tehtyä. Kasvatustiteteiden perusopinnot etenevät myös hyvää vauhtia, takana olis jo kasvatustieteiden perusteet, didaktiikan peruskurssi ja kasvatuspsykologiakin tenttiä vaille valmis. Oikeastaan ideaalinen tilanne opiskella samanaikaisesti perinteisempää pedagogiikkaa ja koulutusteknologiaa. Kyllähän koulutusteknologiakin on pedagogiikkaa, en sitä kiellä, mutta jotenkin tuntuu, että tässä koulutusteknologiassa ollaan muutama askel otettu noista perinteisistä opettamisen teorioista ja malleista. Kriittisen suhtautumisen kannalta on kuitenkin oleellista tietää tieteenalan historiaa ja sen eri suuntauksia, jottei osta sikaa säkissä.

Hoitotieteitäkin on tässä ohessa tullut harrastettua, onhan se mun pääaineeni… Syventävien opettajana toimii erittäin kokenut hoitotieteilijä, joka ei omien sanojensa mukaan ole juuri pedagogista/didaktista koulutusta saanut. Kuitenkin hän soveltaa yhteisöllisen oppimisen metodia varsin mielekkäästi. Olemme koonneet ryhmässä ”tietopaketteja”, jotka olemme käyneet esittelemässä alan ammattilaisille; olemme haastatelleet alamme esimiehiä ja pohtineet hoitotieteen mahdollisuuksiia ja esteitä alan kehitykselle heidän kanssaan ja ryhmässä; lisäksi olemme pohtineet omaa tutkimustamme sen ontologisten, epistemiologisten ja metodologisten lähtökohtien mukaan. Ylihuomenna olis vielä suullinen ryhmätentti (n. 4 tuntia). Että tällä lailla muilla laitoksilla.

Tuohon mun ensimmäiseen lauseeseen… Taitaapi olla toi ajan puute yleisin opiskelijan selitys itselle ja muille kun tehtävät venyy. Todellisuudessa kyse on kuitenkin enemmän saamattomuudesta, tehtävien vaikeudesta, motivaation puutteesta jne, vai onko?

Opintojen etenemistä marraskuu 10, 2009

Posted by samisn in Uncategorized.
add a comment

Opinnot etenee tasaisen tappavaa tahtia, koulutusteknologiassa ollaan päästy jo hieman alkua pidemmälle. Ensimmäinen kurssi alkaa olla pulkassa ja projektiopintoihin liittyvää projektia käynnistellään tällä viikolla.

Hoitotieteen opinnoissa olenkin jo hieman pidemmällä ja sen opinnot on vienyt ehkä suurimman osan energiaani tähän asti; syventävät opinnot on yli puolessa välissä ja gradua olen jo alkanut suunnittelemaan. Iltapuhteita siis piisaa talven hämäriin iltoihin. Graduni aihe sivuaa muuten koulutusteknologiaa, sillä aion selvittää sairaanhoitajien lääkehoidon osaamista ja heille suunnatun verkkokurssin toimivuutta osaamisen tukena.

Koulutusteknologia muuttuvassa yhteiskunnassa -kurssin tiedekirja alkaa olla jo hiomista vaille valmis. Kolmantena aiheena käsittelimme teknologisten sovellusten / laitteiden mahdollisuuksia opetuksessa. 80-luvulla peruskoulun käyneenä en ole itse osallistunut kovinkaan teknologiseen perusopetukseen, mitä nyt piirtoheittimet ja kelamankat tulivat tutuiksi. Tällaisena ikuisena opiskelijana olen kuitenkin  käyttänyt opiskelujeni tukena useitakin eri teknologisia vimpaimia. Sairaanhoitajakoulun aikaan 90-luvun puolivälissä alkoivat tekstinkäsittelyohjelmat kehittyä nykymuotoisiksi ja verkossa tapahtuva tiedonhakukin oli jo mahdollista. Onhan tämä kehitys helpottanut opiskelua ainaski mun mielestä, varsinkin internet ja elektroniset julkaisut: on se vaan niin mukavaa täällä oman kodin kellarissa seikkailla tieteen maailmoissa ilman ulkoilupakkoa. Liikkuminen saattaa kyllä jäädä hieman vähemmälle…

Omat lapseni ovat juuri sen ikäisiä, että voin sivusta tarkastella nykyisen peruskoulun opetusta. Poikani on 7:llä luokalla OIS:ssa ja siellä ainakin tutkivan oppimisen  ideaa käytetään aktiivisesti opetuksessa. Heillä ei ole kovinkaan monta koulukirjaa, vaan oppiaines kerätään vaihtelevasti kirjallisuuden ja internetin avulla. Tällaista oppimista / opetusta ei todellakaan harrastettu silloin kun itse olin koulussa. Viimeisin historian tehtävä minkä poikani teki, oli malliesimerkki tästä. Tehtävänä oli hakea tietoa teollisesta vallankumouksesta kirjallisuutta (3 lähdettä) ja nettiä (4 lähdettä) apuna käyttäen. Ohjeena oli pohtia kriittisesti koko tapahtumaa johdantoineen, pohdintoineen ja synteesiä unohtamatta. Olis tainnu jäädä meitsiltä aikanaan tekemättä.

Viimeisessä eli neljännessä tiedekirjan kappalessa pohdimme asiantuntijuutta. Asiantuntijuutta on olemassa menenlaista, mutta tulevaisuuden asiantuntijuus perustuu uskoakseni entistä enemmän tietoon. Tiedon määrä tulee olemaan valtava ja haasteena onkin tämän tietotulvan kallinta ja kriittinen tarkastelu. Myös osaamisen ja tiedon jakaminen muiden kanssa tulee olemaan tärkeää,  1+1+1 on enemmän kuin kolme asiantuntijaa, se on tiimi. Jos toiminta perustuu vielä kollaboratiiviseen oppimiseen ja yhteistyöhön, on tuloksen tehokas ja dynaaminen tiimi.

Kaksi kaikkien ja kolme niiden muiden puolesta, vai miten se ny menikään…

Teknologia etenee lokakuu 11, 2009

Posted by samisn in Uncategorized.
add a comment

Täällä taas, pienen tauon jälkeen. Meinaa toi aika käydä vähiin, kun pitää opiskella parissakin laitoksessa, käydä töissä ja perheellekin pitäisi huomiota välillä osoittaa. Omapa on valintani.

Koulutusteknologian viimeisin aihe liittyy kansallisiin ja kansainvälisiinkin strategioihin ja visioihin tulevaisuudesta nimenomaan teknologiaan liittyen. Olen yrittänyt asiaa lähestyä takaraivossa koulutusteknologia. Teknologia sinänsähän on laaja käsite ja ilmenee jokapäiväisessä elämässä. Kuitenkin tavoitteenani oli saada käsitys siitä, miten tulevaisuudesa ajatellaan teknologian muovautuvan ihmisen oppimisen tarpeisiin; toivottavasti ei käy päinvastoin.

Strategioissa ja visioissa tuodaan selkeästi esille tulevaisuus alati muuttuvana ja globalisoituneena. Tiedon määrä kasvaa rajusti ja osaaminen vaatii entistä enemmän mukautuvuutta ja uusiutumista. Kukaan ei siis voi ajatella valmistuvansa ammattiin n 24 vuotiaana ja selviävänsä niillä tiedoilla hamaan eläkkeeseen asti. Ammattitaitoisen työntekijän tulee entistä useammin uusia ja päivittää omaa tietämystään.

Koulutuksen näkökulmasta tämä tietojen päivitys ei tarkoita uusia opintojaksoja jossain instituutiossa, vaan pikemminkin oppiminen tapahtuu työpaikoilla tai työntekijän omalla ajalla, vaikkapa junassa. Tarkoitan tällä sitä, että oppiminen jalkautuu kaikkialle ja helposti saatavilla oleviin ympäristöihin. Tietoteknologia/ informaatioteknologia antaa tälle kehityksen suunnalle oivat puitteet. Opetusta vaidaan jakaa mistä tahansa lähes minne tahansa. Vielä kun tähän ajatukseen lisätään ”open source” -tyyppinen tiedonjaon vapautuminen, niin ideaalimalli uudemuotoiselle opetukselle / oppimiselle on pohjustettu.

Pelkkä teknologian olemassaolo ei kuitenkaan takaa oppimista, ei edes verkossa. Tulevaisuuden oppijat joutuvatkin opettelemaan uudenlaisia tapoja päivittää tietojaan ja osaamistaan. Tulevaisuuden osaamista ei ole pelkkä asioiden ulkoamuistaminen tai taitojen hallitseminen mahdollisimman laajasti. Rajana saattaa tulla vastaan jo aivojen kapasiteetti. Tulevaisuuden osaamista onkin olemassa olevan tiedon hyödyntäminen, osaamisen jakaminen muiden osaajien kesken, tehtävien delegoiminen sekä omien ja muiden vahvuuksien hyväksikäyttö.

Strategiat ja visiot perustuvat jatkuvan kehityksen ja kasvun ajatukseen. Näin se on kai tämänpäivän yhteiskunnassa oltava; taloudellisen hyvinvoinnin ajatellaan perustuvan kasvuun. En osaa/ uskalla tätä suuremmin kritisoida, mutta kuitenkin mieleen hiipii välillä ajatus siitä, että onko tuolle kasvulle olemassa rajaa. Niin ja entäs sitten, jos se raja saavutetaan. Tai ylitetään.

Visioissa painotetaan globaalia yhteistyötä ja hyvinvoinnin jakautumista myös aiemmin heikoimmille maille. Hienoja korulauseita on luettavissa strategioissa siitä, miten teitoteknologia takaa hyvinvointia myös kehitysmaille ja lisää näin tasa-arvoisuutta maailmassa. Kuitenkin samaan aikaan tiedetään, että sähkö on varsin harvan etuoikeus täällä maapallolla tietokoneista puhumattakaan. Olemmeko me länsimaiset hvynvoinnin lapset valmiit jakamaan hyvinvointimme heikompien kanssa tulevaisuudessa? Toivottavasti!

Ajatuksia opintojen alussa (alusta) syyskuu 25, 2009

Posted by samisn in Uncategorized.
add a comment

Jatketaampas tätä bloggailua (vai mitä lie).

Olen siis valtaamassa itselleni ihan uutta tieteenalaa, tavoiteena oppia jotain uutta ja tietysti sivistyä siinä sivussa. Opiskeluni on siis intentionaalista, sillä on sosiaalistavakin vaikutus ja perustuu tällä kurssilla (ymmärtääkseni) aika pitkälle sosiaalisen interaktion ja konstruktivismin ideoihin.

Mitä ihimettä?

Niimpä, perusteluja toi taitaa kaivata. Aloitin tässä samoihin aikoihin koulutusteknologian perusopintojen ohella myös kasvatustieteiden perusopinnot. Jo rupes satelemaan tämän tieteenalan käsitteistöä tuutin täydeltä ja jotenkin ne pitäis yrittää jäsentää ymmärrettäväksi paketiksi. Tämä blogin kirjoittelu taitaa olla etevä keino tuon uuden tiedon konstruoinnissa. ( nyt yritän kuumeisesti lisätä tohon käsitteeseen liittyvän tagin… saapa nähdä onnistuuko) -> (Jes, onnistu!)

Molemmilla kursseilla lähdettiin pohtimaan ihan peruskäsitteitä, eli mm. oppimista. Koulutusteknologian puolella tähän kysymykseen oli vielä lisätty sana ”hyvä”, eli mielestäni oli jo valittu preskriptiivinen ote koko käsitteeseen. Huomionarvoista oli mielestäni alussa todeta (ja kuulla myös asiantuntijoiden suusta), että kasvatustieteiden käsitteistö on hyvin vaikeaa tyhjentävästi ja yksimielisesti määritellä. Itse asiassa kasvatusteiteissä on historian aikana nähty jo monta ”vallankumousta”, jolloin johtavat teoriat ja tätä myötä myös käsitteiden määrittely on asetettu kyseenalaiseksi. Tälläkin hetkellä taitaa olla vallalla useampia eri teoreettisia (tai filosofisia?) suuntauksia, joiden perustana on hieman erilaiset ontologiset lähtökohdat. Tosin tuskin kukaan enää uskoo puhtaasti empiirismin tai positivismin ratkaisevan kasvatustieteiden ongelmia ja kysymyksiä.

Tästä huolimatta tieteenalalla tulisi olla yhteisesti hyväksytty (oma) käsitteistö, tutkittavat ilmiöt, metodologia, epistemologia jne. Eihän kyseistä tieteenalaa muuuten edes tarvita, tai sen olemassaoloa on vaikea perustella.

Oletan, että näin alkuvaiheessa on vielä pysytelty tietennalan yleisillä alueilla ja pyritty selventämään ”suurempia” (ja myös monitulkintaisia) käsitteitä. Tilanne luultavasti muuttuu, kun siirrytään syvemmälle tieteen käsitteistössä ja menetelmissä. Eli suomeksi sanottuna oletan, että didaktiikan ja koulutusteknologian omat menetelmät eivät ole niin ristiriitaisia kuin käsitteen kasvatus tai vaikkapa sivistys määrittäminen.

Eräällä koulutusteknologian tunnilla heräsi keskustelua tästä googlettamisen oikeutuksesta ja sen käyttämisestä omassa oppimisessaan. Olen itse ”syyllistynyt” juuri siihen lisätessäni noita linkkejä tiettyihin sanoihin. Mielestäni tämä on oiva esimerkki siitä, miten jo olemassa olevaa tietoa voidaan koota yhteen, eli pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen. Olenko kuitenkaan sisäistänyt noiden käsitteiden merkityksen… hhhmmmm

Saapas nähdä kuika hakoteillä tässä vielä ollaan.

koulutusteknologian ensimmäisiä tuntemuksia syyskuu 23, 2009

Posted by samisn in Uncategorized.
add a comment

Mitä ihmettä tekee hoitotieteilijä, tai paremminkin sellaiseksi aikova koulutusteknologian opinnoissa? Eihän hoitaminen ole koulutusta ja eipä se taida olla juuri teknologiaakaan, noin niinkuin äkkiseltään ajateltuna. Jos kuitenkin tarkemmin asiaa aprikoi, niin ei tämä valinta niin valtavan huono idea ollutkaan.

Ensimmäinen väitteeni oli, että hoitaminen ei ole koulutusta. Eipä taida pitää paikkaansa. Hoitaminen sinänsä sisältää paljonkin koulutusta, tai ainakin koulutuksen lähikäsitteksi ymmärrettävää ohjausta; potilasohjausta. Toinen perustelu koulutuksen liittämiseksi hoitotieteisiin liittyy oman alani ammattialisesta koulutuksesta: hoitajaksi ei taideta, ainakaan nykyään, enää syntyä. Vahvan ammattitaidon omaavia hoitajia ei tänne maailmaan synny ilman, että heitä on koulutettu. Tai paremminkin ennen kuin he ovat osallistuneet laadukkasti järjestettyyn koulutukseen.

Teknologiaa taasen ei kyllä tänä päivänä voi välttää missään ja toisaalta tarviikokaan. Toisinaan kyllä  mietityttää onko hoitamisen alueella teknologia voittamassa ihmisen -> kaikenmaailman vehkeisiin kyllä löytyy rahaa budjeteisssa, mutta hoitajien palkkaaminen on kiven alla. No, nyt tuli vähän oikastua mutkat suoriksi, mutta kyllä hoitoalalla teknologia on ihan arkipäivää ja tärkeää.

Tässä siis lähtökohtia tälle opiskelulle.

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.